3.6.2018

TÄRKEINTÄ, MITÄ OLEN OPPINUT...



Parisuhteessa?
Puhuminen kannattaa aina, sekä avoimuus ja rehellisyys. Vaikka olisi mikä asia mielessä ja kuinka hävettäisi tai tuntuisi vaikealta sanoa se ääneen, niin kumppanille puhuminen tekee asiasta lähes poikkeuksetta helpomman käsitellä. Vai kuinka usein siitä on ollut hyötyä, että pyörittelee hankalaa asiaa mielessään eikä puhu toiselle suoraan?

Töissä?
Kaikki mokailevat, ja omat mokat unohtuvat muiden mielestä paljon nopeammin kuin omasta. Kuinka monta kertaa olenkaan stressannut ja nolostellut jotain työmokaa, ja lopulta huomannut sen olevan täysin korjaamiskelvoton juttu vaan mun mielestäni? Erittäin monta, koska yleensä mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut ja oon oikeasti ollut pätevämpi kuin itse uskoinkaan.

Opiskellessa?
Kaiken ei aina tarvitse olla täydellistä, hyvin usein pelkkä läpipääsy riittää ja kurssinumero ei aina kerro todellisesta oppimisen tasosta. Asiat on tärkeämpää sisäistää kuin opetella ulkoa vain tentin ajaksi.

Lapsuudenkodissa?
Kotiin saa aina tulla. Tätä mulle on painotettu ties kuinka paljon, ja tämä on se asia, jota haluan painottaa myös omille lapsilleni tulevaisuudessa. Vaikka mikä olisi, niin kotiin saa aina tulla, koti on aina turvapaikka ja siellä saa olla oma itsensä.

Bloggaajana?
Rentoudella pääsee pisimmälle ja liikaa paineita ei kannata ottaa. Mulla on tapana stressata blogiasioista yllättävän paljon, mutta se, etten joskus pääse julkaisemaan postausta juuri nyt tai että tekstiin tulee kummallinen tyhjä rivi jota en saa pois, ei oikeasti haittaa mitään. Rennosti omana itsenään eteenpäin, niin blogista tulee just sellainen kuin itse haluan.

kaide hipsteri 2 kaide hipsteri 1 kaide hipsteri 3

Matkustellessa?
Kukaan ei ole toisen yläpuolella. Keniassa asuessani huomasin aluksi hieman sääliväni paikallisia, jotka elävät hyvin askeettisesti ja huonoissa oloissa. Parin kuukauden aikana tajusin kuitenkin sen, ettei mun kannata heitä sääliä eivätkä he todellakaan sääliäni kaipaa. En voi nostaa omaa elämääni toisen elämän yläpuolelle vain siksi, että mulla on suihku kylppärissä ja sähköä ympäri vuorokauden. Ne paikalliset eivät välttämättä tosiaan edes haluaisi elää länsimaisten yltäkylläistä elämää tai koe omaavansa jotenkin huonompia elämiä. Kaikki arvostavat eri asioita, eikä kenenkään tarvitse nostaa itseään jalustalle tai luulla, että oma elämä on muiden mielestä jotenkin tavoittelemisen arvoista. Tämä konkretisoitui mulle erittäin vahvasti asuessani kehitysmaassa pienessä kylässä.

Ystävyydestä?
Osa ystävyyssuhteita kestää vain tietyn ajanjakson elämästä, ja se on ihan fine. Vaikka osa ystävyyssuhteista kantaakin toivottavasti läpi elämän, on ihan okei myöntää, että osa on tarkoitettu vain hetkeksi pysyviksi. Etääntyminen ystävistä on ihan normaalia siinä vaiheessa, kun yhdistävä tekijä katkeaa tai toisen elämä ja ajatusmaailma vaan tuntuu liian erilaiselta, jotta yhteydenpitoa kannattaisi jatkaa. Toki pitkät ystävyyssuhteet ovat upeita, mutta joskus käy niin, ettei yhteistä enää ole, ja silloin on parempi kiittää ja päästää irti eikä jatkaa väkinäisesti eteenpäin.

Isovanhemmiltani?
Niin kauan, kun uskoo Jumalaan, ei ole yksin. Mun isovanhemmat on tosi uskonnollisia, ja mä oon saanut käydä läpi monet keskustelut ja valistukset asiasta niin hyvässä kuin huonossa. Tuo lause on kuitenkin mun mielestä erittäin hyvä ja lohduttava ja samalla jotain, mitä kukaan ei voi kumota. On jokaisen oma asia mihin uskoo, mutta jos uskoo ja haluaa uskoa Jumalaan, niin yksin ei tarvitse olla. Viisasta ja simppeliä.

Elämästä?
Ota vastaan kaikki mitä tulee. Elämässä tulee väistämättä asioita, jotka ovat vaikeita ymmärtää ja käsitellä, ja joista ei tunnu syntyvän mitään hyvää. Itse uskon, että kaikesta on mahdollisuus ammentaa jotain positiivista, vaikka se vaikutus syntyisi kuukauden, vuoden tai kymmenen vuoden päästä. Kaikesta kuitenkin oppii jotain, jos ei elämästä niin itsestään. Hankalaltakin tuntuva asia kannattaa ottaa vastaan ja kääntää omaksi voimavarakseen - hyödyttää enemmän kuin ikävässä olosa rypeminen.

12 kommenttia:

  1. Ihana postaus! <3 Elämä on niin opettavaa! Parisuhteessa, kuten muissakin ihmissuhteissa suoraan puhuminen kannattaa aina :) Mä oon myös samaa mieltä sun kanssa, että osa ystävyyssuhteista on sun elämässäsi hetken aikaa ja se on ihan ok :) Mä oon kyllä huomannut, että kun uskoo itseensä ja on itsensä paras ystävä, ei myöskään tarvitse koskaan olla yksin. Mutta kaikilla meillä on oma uskonsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Niina! <3 Ja niin totta vie on. Tuo suoraan puhuminen on oikeasti todella tärkeää, mutta yllättävän usein siitä meinaa luistaa. Mä oon huomannut koko ajan pikkuhiljaa paremmin puhumisen positiivisen vaikutuksen, ja sen pohjan perusteella yritän joka kerta mieluummin kertoa asioista kuin jättää kertomatta. Ja jep, mulle ainakin tuli jollain tapaa helpottunut olo, kun ymmärsin tuon ystävyysasian kunnolla. Ei tarvitse kokea mitään epäonnistumisen tunnetta tai huonoa omatuntoa, jos joku ystävyyssuhde vaan hiipuu ajan kanssa pois. Se kuuluu elämään. :)

      Tuo on myös erittäin hyvä pointti, että itseensä uskomalla ei tarvitse olla yksin. Mulle tuo isovanhempien neuvo on ollut tärkeimmillään juuri silloin, kun itseensä uskominen on ollut vaikeaa ja kaikki muukin tuntunut hankalalta. Tiedän, ettei mun näkökanta asiaan ole läheskään samanlainen kuin monella muulla, mutta ei tarviikaan olla. Kaikilla on oma uskonsa tosiaan ja kunhan itsellä on hyvä olla sen kanssa mihin uskoo ja miten ajattelee, niin se riittää. :) Kiitos Niina vielä kommentistas, mä niin tykkään lukea muidenkin pohdiskeluja! <3

      Poista
  2. Voi miten ihana postaus, tästä tuli hyvälle tuulelle :) Ja toden totta, parisuhteessa puhuminen auttaa aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Sun kommentista tuli hyvälle tuulelle! Tätä postausta oli kyllä kiva tehdä. Ja todellakin, se on ehkä jopa paras parisuhdeneuvo mitä voi antaa - puhua, puhua ja puhua! Kiertelemättä ja avoimesti, sillä pääsee pitkälle. :)

      Poista
  3. Olen samaa mieltä että kiva postaus!

    VastaaPoista
  4. Kiva postaus! Työelämässä ja elämässä muutenkin mokien tekeminen on ihan ok. Niistä voi aina ottaa opiksi ja ensi kerralla sitten osaa olla tekemättä samoja mokia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Todellakin, ilman mokia ei tulisi niin suurta oppimista. Ja itselle ainakin nousee pieni taistelutahto esiin, että ensi kerralla hoidan tämän paremmin enkä enää mokaa. Mokailu on oikeasti ok, usein ne vaan tuppaa kuumottamaan tarpeettoman paljon ensi hätään.

      Poista
  5. Paljon hyviä huomioita. Oi kun ne vaan muistaisi aina itsekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Jep, pitää itsekin muistutella itseäni välillä näistä asioista, kun on kerta hyviä ja fiksuja asioita oppinut.

      Poista
  6. Tämä oli kiva postaus! Tällaisen voisi itsekin tehdä ihan vaikka vaan itselleen muistiin, jotta huomaisi mitä kaikkea tärkeää on oppinut elämän varrella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja suosittelen! :) Tätä postausta oli oikeasti kiva tehdä, kun piti miettiä elämänsä tärkeitä oppeja. Toimii samalla pienenä muistinvirkistyksenä siitä, mitä kaikkea onkaan tullut opittua.

      Poista

Kommentoi postausta! Vastaan kaikkiin kommentteihin, myös vanhoihin postauksiin tulleisiin. Kiitos viestistäsi! :)